sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Miks sä aina, osa 2

Long time, no see!

Harmillisen harvoin tulee enää blogia päiviteltyä. Jotenkin, kun tää on ollut alunperin lähinnä sisustusblogi, ja nykyään en juurikaan sisusta, koska kaikki on jo valmista ja täydellistä, niin en juuri muusta elämästä ja "lifestylesta" osaa kirjoitella.


Joskus aiemmin jo kerroin, miksi sisustan aina. Tai esitin vastakysymyksiä "miks sä potkit sitä palloa aina, miks sä hakkaat sitä tietokonetta aina, miks sä ravaat siellä tallilla aina". Niin, koska se on se, mistä sä tykkäät ja mistä sulle tulee hyvä mieli ja missä sä onnistut. Niinku harrastus.


Nyt kerron, miks mä puen mun tytärpuolet (ja miehen) niin hemmetin nätisti aina. No siks vaan, kun tykkään kaikesta nätistä. Meidän kodissa on kaikki nätisti paikoillaan, silmät ja aivot nauttii siitä esteettisyydestä ja tarkalleen mietityistä yksityiskohdista, tulee hyvä mieli kun kaikki on niinku pitää. Plus että siivoaminen on hemmetisti helpompaa ja nopeempaa kun kaikki on paikallaan jo valmiiks. Se on mun mielestä myös kohteliasta niin omaa perhettä kuin vieraitakin kohtaan, että on ajateltu sitä, että tänne on mukava tulla ja aina tietää, missä mikäkin on, tavaraa on sen verran että sitä pystyy pienikin ihminen hallitsemaan. Ja niin, käytännöllisyyden lisäksi, kyllähän kaunis on kaunista.


Ja kun silmä tykkää kotona kaikesta kauniista, niin miksi ihmeessä se ei tykkäisi myös ihmisissä kaikesta kauniista. Yhtälailla vaatteiden osalta on kohteliasta ja käytännöllistä pukeutua kauniisiin, puhtaisiin, ehjiin, tarkoituksenmukaisiin ja sopivankokoisiin vaatteisiin. 


Ja kun itsellä on asiat kunnossa, niin voi alkaa ajatella muutakin maailmaa. Ostaisinko mielummin vaatteen, jonka on tehnyt hikipajassa orjatyönä pieni lapsi vai vaatteen, jonka tekemisestä sen aikuinen tekijä on saanut oikean palkan ja jonka työolosuhteet ovat kunnossa? Ostaisinko luomupuuvillaa, jonka tuotannossa on otettu myös ekologisuus ja maapallon tulevaisuus huomioon, vai haluanko lapsen iholle ties millä myrkyillä kyllästetyn, muovista tehdyn vaatteen? Haluanko vaatteen, joka on kahden pesun jälkeen nyppyinen ja saumat solmussa vai maksaisinko mielummin siitä, että vaate kestää käytössä ja pesussa vuosia?


 Ja kyllä, minulla on myös oma lehmä ojassa. Olen saanut pysyvän trauman, kun jouduin viemään tytärpuolet tiesmissä rikkinäisissä ja epäsopivissa trikoissa sukujuhliin. En ole kysynyt, huomasiko kukaan muu, miten epäkohteliaasti ja epäkunnioittavasti lapset oli puettu, enkä oikeastaan tarvikaan sitä tietoa, mutta itse näen suunnilleen painajaisia vielä yli puolentoista vuodenkin jälkeen. Silloin päätin, että näin meille ei tapahdu enää koskaan, eikä ole tapahtunut.



Kaikille kolmelle tytölle ostan vaatteita ja yritän opastaa järkevässä ja siistissä, tarkoituksenmukaisessa pukeutumisessa, mutta pätkän kanssa tulee eniten kuvailtua ja soviteltua. Keskimmäinen usein kyselee, että mitä voisi laittaa päälleen ja yhdessä valitaan sopivat asut, juhlavaatteet ja kampaukset katson kaikille aina. Ylipäätään pikkulapsille on tarjolla enemmän eettisesti tuotettuja, tyylikkäitä vaatteita. Isojen kanssa joutuu välillä turvautumaan ketjuliikkeisiin, joista kyllä saan inhonväreitä joka kerta. 




Tykkään myös, että välillä lähtee lapasesta. Kunhan lähtee tyylillä. Pätkän kanssa samistellaan, just nyt oon niin rakastunut Vimman jätticollegeihin...



Jatkuvasti olen perillä siitä, millaisia vaatteita kaapeissa on, mitä tarvitaan seuraavalle kaudelle ja mitä laitan pois. Säilytystilaa ei liikaa ole, vaatteita on, joten aika usein lähtee kassi kirppikselle. Liian pienistä vaatteista saan pahoinvointia, siksipä kierto on välillä aika nopeetakin...


Olispa jo kesä...


Kaikenlaista voi kokeilla lastenvaatteissakin, mutta kaikki pinkin ja vaaleanpunaisen sävyt oon laittanut boikottiin. Kerran vahingossa ostin pätkälle vaaleanpunaisen paidan ja se vaan oli niin vauvamaisen kaamea, että myin heti pois. Ja opin.



Mieluiten unisexia, ehkä jopa "poikien osastolta" ja "poikien värejä", vähän särmää ja rouheutta niinku pätkässäkin on, itsestäänselvyyksiä ja vauvamaisuuksia vältellen.


Tyttöjen ja äitipuolen yhteinen harrastus...
 

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Käsitöitä pätkälle joulupakettiin

Tuossa loppusyksystä alettiin miettimään joululahjahommia. Isojen likkojen toiveet oli selvät, mutta pätkän juttuja mietin ainakin muutaman minuutin. Hänen lempipuuhaansa on vauvanuken hoitaminen, joten siitäpä hyvää leikkiä kehittämään ja jalostamaan.

 
Baby Born-nukke löytyi kivasta alesta ja mä sain päähäni, että pitäähän nukellakin olla kunnon vaatteet. Ne kaupan nukenvaatteethan on ensinnäkin aivan saakelin rumia ja toisekseen törkyhintaisia. Ja sitten sisustukseen sopiva sänky vuodevaatteineen, niitä kyllä saa mutta törkyhinnalla myöskin.
Siitä se ajatus sitten lähti.


Aloin haalia Vimman kangastilkkuja kirppikseltä ja alesta. Kaavat nukenvaatteisiin löytyi googlettamalla, ihan suomeksi ystävällisesti neuvovat blogeissaan Luomalla, Naurava Nappi ja Kangaskorjaamolla.
Ompelukonetta, saati ompelutaitoja, ei multa löytynyt, joten ompelijaa piti alkaa kyselemään. Tätini lupasi tehdä jotain ja Villen tuttava myös jotain. Toimitin kankaat ja kaavat ja jäin jännityksellä odottamaan.


Neuloa sentään vielä osasin. Tai en osannut, mutta katsoin internetistä videoita ja siitä se sekoilu sitten lähti. Ensin tein kyllä ihan oikeita neulontatöitä, huiveja tytöille, mutta siirryin nuken asusteisiin, kun en jaksa noin isoja ja pitkäkestoisia töitä... Pitää saada äkkiä tulosta aikaan.

 
Ensimmäiset neulostekeleeni ja tätini tekemä asu, sovittelin näitä onnesta soikeana yön pimeydessä salaa, kun lapset oli nukkumassa...
Sitten sain haltuuni ompelukoneen. Rikkinäisen kylläkin, mutta Ville kävi korjauttamassa sen, ja sen jälkeen onkin ollut sokka irti.


 Lainasin kirjastosta Nuken omat vaatteet-kirjan, josta ensikatsomalla ei kyllä löytynyt yhtään mitään, kirja on alunperin norjalainen ja mallit melko runsaita ja koristeellisia, ei ollenkaan pätkän tyylisiä. Mutta kun aloin ymmärtää ompelusta ja kaavojen käytöstä vähän enemmän, niin pystyihän noita kirjan kaavoja käyttämään, kun vähän muuttelee ja jättää juttuja pois. Sieltä oon nyt tehnyt kylpytakin (pätkän vanhasta kylpytakista, joulupukki toi uuden) ja pari kestovaippaa (ylläoleva vanhasta kaameasta paidasta).


 Yksi pakko saada-juttu oli frillamekko Vimman mustavalkoisesta fisukankaasta, koska pätkälläkin on se, ja se on niiiiiiiiiin hieno!
Tuumasta toimeen, kaava löytyi Luomalla-blogista. Pientä ajatustyötä se vaati, kun en ollut yläasteen jälkeen (1999) juurikaan koneella ommellut. Mutta kyllä tuli hyvä! Kaveriksi siihen Gugguu-henkiset erivärilegginssit mustasta trikoosta ja vanhasta paidasta, kaava samaisesta blogista. Pätkän Pono Design-tupsupipoa jäljittelevän pipon tein myös siitä vanhasta paidasta, kaava Naurava Nappi-blogista.


 No sitten mä ostin kirppikseltä Vimman kankaasta tehdyt legginssit neljällä eurolla ja leikkelin nekin paloiksi, pari paitaa ja kylpytakki oli jo mennyt... Frillamekon yläosan kaavaa hiukan muuttelemalla sain aikaiseksi oversize-collegepaidan, jonka helmaresorin nappasin siitä yhdestä saksitusta paidasta.

  

Ja koska olen vähän suuruudenhullu, niin päätin, että varmasti teen nukelle vielä jumpsuitin. Sellaisen Gugguun näköisen vinovetoketju-jumpsuitin. Eipä tiennyt tyttö mihin ryhtyi, mutta kun kerran ohje ja kaavat oli valmiina Luomalla-blogissa, niin minähän syöksyin tulta päin!

Ikinä ennen en ollut ommellut vetoketjua, enkä alavaraa siihen, enkä huppua, enkä haarakiilaa, ja siinä seitsemän tunnin taistelun aikana vannoin, etten koskaan enää tämän jälkeen ompelekaan. Tein suunnilleen jokaisen työvaiheen kahteen kertaan, ei riittänyt järki millään, mutta pakkohan se oli vääntää kun olin niin päättänyt. Ompelukonekin alkoi temppuilemaan, käyttäjässä vika todennäköisesti, väärät neulat ja langat ja liian löysät langoitukset ja mitä lie, mutta tehtävähän se oli...

Valmista tuli, läheltä katsottuna ei kaunista, mutta pätkä oli hyvin mielissään haalarista, että varmaan teen kaikista vahingoista viisastuneena näitä vielä useammankin.

 
 Pipo ja huivi syntyi joulunpyhinä, samalla kun vietettiin romantillista parisuhdeaikaa elokuvien ja jääkiekon parissa...
On toi kyllä todella kauniin värinen kangas, harmi että tuhlasin sitä niin tolkuttomasti vääriin kaavojen leikkauksiin. 

Viime perjantaina oli meillä iso joulu, pätkä taisi tykätä lahjastaan, leikki itsensä uneen asti. Ja muakin väsytti aika paljon, kun autoin pukemaan ja riisumaan ja pissattamaan ja juottamaan ja vaihtamaan vaippoja loputtomasti...


Kuvailen lisää asuja, kunhan leikin ensihuuma hiukan laskee. Ihania settejä ja mulla jo sormet syyhyää päästä ompelemaan lisää, kankaita alkaa kertyä varastoon...

Tiedä sitten, onko tää jotain lievää hulluutta, mutta mä oon sitä mieltä, että jos mulla on mahdollisuus tarjota lapsille kaikenlaista, niin miksi ihmeessä en tarjoaisi. Ei se ainakaan keneltäkään pois ole, ja lisäksi mulla on hauskaa uudelleenelvytetyn käsityöharrastuksen parissa. Ihan mieletöntä, kun saa juttuja valmiiksi ja kun näkee miten onnelliseksi pätkä niistä tulee. Enää puuttuu kunnon työhuone, mihin mahtuis kaikki ompelutarvikkeet ja haaveilemani saumuri!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Elinikäinen kumppanini proktiitti

Mulla on Colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus.
Tarkemmin proktiitti eli ainoastaan peräsuolen alueella oleva tulehdus.

Sairaus diagnosoitiin alkuvuodesta parin kuukauden oireilun jälkeen. Sairaus on krooninen, enimmäkseen kai lääkkeillä oireettomana pysyvä, mutta toisinaan oireileva. Elinikäinen kumppani, se ei parane ikinä.

Koin melko suurta ahdistusta, kun sain diagnoosin ja käsitin todella sanan "krooninen". Se ei parane ikinä. Sen aiheuttajaa ei tiedetä, sitä voidaan arvailla.

Tuska hellitti nopeesti, kun sain lääkkeet ja tauti saatiin niillä kuriin samantien. Useimmiten en edes muista sairastavani, lääkkeet tehosivat heti niin nopeasti, että sain pienentää annostustakin parin kuukauden jälkeen.

Kunnes sitten ensimmäinen pahenemisvaihe iski päälle viikko sitten. Ensin en tiennyt, onko kyse ihan perus vatsataudista, mutta kun peräpää tyhjeni ns. juoksemalla neljättä päivää ja vatsaan sattui eri kohtiin, osasin jo aavistaa, että tää on nyt "se". Lisäksi päätä särki eri kohdista kuin viiltämällä varsinkin iltaisin. Ja Buranaahan ei tämän taudin kanssa syödä, parasetamolin ottaminen on yhtä tyhjän kanssa kun tosissaan särkee.

Kävin lääkärissä, kävin verikokeissa, soitin suolihoitajalle keskussairaalaan. Nostin lääkemäärän 4-kertaiseksi, hain kortisonia apteekista.
Töissä kyllä sinnittelin koko viikon, päivän Korkeasaaressakin.
Mutta kun työviikko päättyi, niin kaikki kivut iski ihan tosissaan päälle. Kaksi vuorokautta on mennyt sängyssä ja sohvalla maatessa.
Sattuu päähän, sattuu mahaa, suoli murisee ihan hulluna. Sattuu sattuu sattuu.
Mutta hip hurraa, ripuli loppui. Nyt enää sattuu. 

Ahdistaa taas. Itkettää.
Pelottelen itseäni lukemalla muiden sairastuneiden juttuja. Juttuja valtavasta lääkearsenaalista, tiputukseen joutumisesta, viikoista sairaalassa, suolenpoistosta, avannepusseista, työn ja koulun lopettamaan joutumisesta.
Voi saatana.

Pahenemisvaihe saattaa johtua siitä, että viime viikonloppuna kavereiden kanssa grillaillessa join skumppaa. Tai siitä, että oon vähentänyt syömistä ja lisännyt liikuntaa, laihtunutkin vähän. Tai siitä, että helteet vaihtu nopealla aikataululla lähelle nollaa. Tai ihan mistä vaan.
Kukaan ei tiedä, voi vaan arvailla. Voin lopettaa alkoholin käytön, lopettaa laihduttamisen, lopettaa lämpötilan vaihtelut, lopettaa kaiken. 

Kai tähän turtuu. Just nyt ahdistaa hemmetisti.
Krooninen. Elinikäinen.

Tytärpuolista keskimmäinen toi tullessaan mulle yllätykseksi suklaalevyn. Ehkä tää tästä taas.


tiistai 2. toukokuuta 2017

Pieni pintaremontti kylpyhuoneessa

Sisätiloissa kaikki muu olikin jo kunnossa, ainoastaan kylpyosasto oli kuin suoraan kauhuleffasta, tai ainakin suoraan 70-luvulta. Ja tarkoitus oli antaa ollakin, mutta eihän me nyt voitu!


Kyllä. Lattia on periaatteessa kaunis. Sen olisi ehkä voinut säilyttääkin, mietittiin jos vaan tekis saumat uusiks vakosella, mutta todettiin että kyllä nuo laatat on jo niin huonossa kunnossa, eikä tuo punertava väri vaan sovi mihinkään muuhun täällä.


Siispä töihin. Ja sitä työtähän riitti. Itse kyllä toimin lähinnä henkisen puolen valmentajana ja kannustajana, pysyttelin poissa tieltä... Homma hoidettiin pääsiäisenä, pyhät hyötykäyttöön!

Ensin kannettiin tietenkin ulos kaikki irtotavara, kuten lauteet, kiuas ja pyykkikone.
Sitten kaikki pinnat pestiin pari kertaa kidesoodalla ja annettiin kuivua vuorokausi.
Sen jälkeen lattiat pestiin V33-esikäsittelyaineella ja annettiin kuivua vuorokausi. Siinä odotellessa revittiin, hinkattiin, nypittiin, itkettiin ja huudettiin kaikki silikonit irti. Ja Ville vahasi kaikki saunan puuosat mustalla Supi saunavahalla.

Sitten suojattiin, itkettiin ja huudettiin. Lopulta päästiin asiaan. Ensin seinät, kierros 1.

 
Valuvaa tavaraa toi V33 Kaakelimaali, hirveä homma, itkua ja huutoa.

Sitten lattia ekan kerran. Se oli vähän sujuvampi projekti. Ja taas odoteltiin.


Ensimmäisten maalikerrosten jälkeen tilanne näyttikin ihan lupaavalta.


Paitsi sitten kun yritettiin teipillä suojata mukakuivunutta lattiaa, että päästiin maalaamaan seinä toisen kerran.
No, itkua ja huutoa.

Mutta hyvä siitä lopulta tuli. Joka tapauksessa kauniimpi kuin vanha!
Vielä viikko odoteltiin, että suihkua pääsi käyttämään, ja kaksi viikkoa, että kaikki mööpelit sai kantaa takaisin maalatulle lattialle.


Saunaan Ville rakensi kokonaan uudet lauteet. Tuli tosi hieno!


 
Nyt alkaa olla talo sisältäpäin laitettu kokonaan.
Seuraavaks tuskaa tuottaa piha. Terassi. Katos. Rumanvärinen talo.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pientä pääsiäissäätöä

Ihan mahtava pääsiäisloma takana!
Oltiin varattu koko loma kylppärin pienen pintaremontin tekoon, mutta Ville alotti sen jo alkuviikolla niin lomalle jäi aikaa kaikelle muulle.
Siivottiin ja sisustettiin, lenkkeiltiin ja saunottiin rantasaunassa, rentouduttiin ja nukuttiin ihan älyttömän hyvin. 


Olohuoneeseen vaihdettiin kukkapöydäks Villen isoisän vanha sota-arkku. Se on ollut Villen työhuoneessa, enkä oikeastaan käsitä että miks. Tohon ikkunan allehan se sopii kun nenä päähän!



Kasvit sopii arkun päälle ihan täydellisesti! Tää on kai hieno piirre ihmisessä, että pystyy pikkujutuista näin ilahtumaan, istun sohvalla ja tuijottelen ihanaa arkkua, kylläpä me ollaan onnekkaita!

Kilpipiileaa olin katsellut jo aiemmin, nyt sellanen löyty Terrasta, ostin ja kokeilen millä toi mahtais elää...


Ja hortensia, pirulainen, pitää aina olla, vaikkei senkään hengissäpito oo ihan itsestäänselvyys...


Laskiaisena ostettuihin amppeleihinkin saatiin vihdoin kasvit istutettua ja ihan ikkunalle asti nostettua. Tosi hauskat!


Samperi, että meillä on kyllä tosi nättiä, kodikasta ja lämmintä. Nyt on vielä takassakin tuli, jaksaa taas painaa ens viikon. Ehkä.


Ja siitä kylppärin maalauksesta ja ihanista kaakelimaaleista ensi kerralla...
 

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Aika helmi helmikuu

Täällähän on kohta jo ihan kevät, enkä oo ehtinyt kirjottelemaan taas mitään aikoihin! Laitetaanpa tuosta sitten koko helmikuu kerralla paketiin. Ja mikäpä sitä laittaessa, oli nimittäin harvinaisen onnistunut koko kuukausi.


No, ensinnäkin kirjoitin työsopimuksen koko kevääksi tuttuun paikkaan, jossa sijaistin jo loppuvuodesta paljon ja tänä vuonna heti loppiaisesta alkaen.
En vieläkään osaa sanoa, onko tää nyt se mun juttu. Lapsia osaan ja tykkään hoitaa, mutta varhaiskasvatus upeine termeineen ja arvoineen menee toistaiseksi hiukan yli hilseen... Ehkä mä opin.


Suomen kaunein koti-ohjelman jälkeen välittäjä laitto mun maailman kauneimman kodin myytiin ja sehän tärppäs heti ekalla näytöllä!




Maailman kaunein koti siirty uuden omistajan haltuun ja mä muistelen ihanaa ensiasuntoani todennäköisesti loppuelämäni lämmöllä ja rakkaudella. 
Voi hemmetti, että se oli kyllä hieno!

Nykyinen kämppä on ihan kiva, ja hirvee homma tehtiin remontoinnissa, mutta joku täältä puuttuu. Paljon on myös rumia juttuja, joille ei voi tehdä oikein mitään, mutta ehkä siinä meidän seuraavassa talossa sitten...

No, näistä kahdesta ilouutisesta johtuen pääsin vihdoin toteuttamaan suuren sisustusunelmani. Tilasin monta laatikollista String-hyllyjä ja saatiin ne seinällekin. Kovin paljon ei oo sellasia "pakko saada"-sisustusjuttuja, mutta tää oli just sellanen.


Hyllyjen täyttö ja asettelu on vielä vaiheessa, mietintämyssyssä hautumassa. Miksipä en jättäis osittain tyhjääkin, hyväthän ne on noinkin.

Pari sisustuskirjaakin tilasin, pitäähän niitä olla, kun on kerran kirjahyllykin... Vielä kun ehtis joskus lukemaan!


Synttäreitä on juhlittu ahkerasti. Yhdet lastenjuhlat oli jo tammikuun loppupuolella, 10-vuotiaita oli talossa noin 15...




Sukulaiset oli helmikuun puolella juhlimassa meillä 10- ja 12-vuotiaita.




Maaliskuun alussa vielä ihanan kotiorjani synttärit, hän on jo niin vanha!

  
Pikkuveljen 30-vuotissynttäreitäkin juhlittiin helmikuussa Porissa, ja kotimatkalla ihan nopeesti poikettiin Ideaparkiin. Lastenvaatteet on mulle ihan uus ja jännittävä juttu, Ideaparkista löyty Ballot-liike, jonka alesta nappasin mukaan pari ihanan väristä Blaa-hupparia. Ja siitähän se idea sitten lähti... Muutama muukin vaatekappale tuli hankittua ja nyt meillä sopii lapsetkin sisustukseen!


Ennen kuin kukaan älähtää, niin ihan vitsinä toki tämä. Kunhan nyt sattu kevätvaatteet olemaan ihanasti kääkän huoneen väreihin sopivia. Ja tästä kuvasta tuli jotenkin niin älyttömän kiva, poseeraamatta ja asettelematta. Ja lapsetkin oli kaiken lisäks onnellisia, hyppivät tasajalkaa kun oon niin hyvä ostamaan ihania vaatteita. Ja niin toki olenkin.


Se tässä on huono, että paljon paremmin ei voi enää mennä. 
No, ehkä jotenkin selviän siitä.